What is BOFU(TM)?

BOFU(TM) is a product that looks, tastes, and feels exactly like regular tofu, but is made from 100% beef.

Why BOFU(TM)?

When you want to enjoy a dish that calls for tofu, but want to avoid the feminizing qualities of soy products and the hippie, tree-hugging, blue-state liberal associations that come with tofu, BOFU(TM) is the product for you.

For some time now, vegetarians have been able to enjoy traditional meat dishes by using vegetable-based substitutes like veggie burgers, Quorn, and tofu. But meat lovers have been unable to enjoy traditional tofu dishes (like mapo dofu) without sullying their carnivorous reputations by consuming a sissy food like tofu. This culinary unbalance has been a form of discrimination against meat eaters. But now, we carnivores are fighting back against anti-meat prejudice, with BOFU(TM) as our weapon!

How is BOFU(TM) made?

The actual recipe for BOFU(TM) is a closely-guarded trade secret. But you can rest assured that everything that goes into making BOFU is 100% pure USDA-certified beef. No vegetable products of any kind are used at any point in our manufacturing process. We take this promise seriously. Even the lubricants for our machinery are derived from beef tallow and other cow byproducts. When you eat a piece of BOFU(TM), you know that you are consuming 100% unadulterated dead animal flesh.

What does BOFU(TM) taste like?

Amazingly, BOFU(TM) tastes exactly like real tofu. You won’t be able to tell the difference! Our company employs an expert panel of tofu-eating wussies who sample and test every batch of BOFU(TM) before it leaves our slaughterhouse. If they can tell the difference between our product and the real thing, the batch is rejected and destroyed. Beware of cheap imitation products like BOVASOY(TM) and COW FU(TM) that retain some of beef’s texture and flavor. We know that if you want to taste beef, you’ll order a steak. BOFU(TM) is for those who want all of the machismo and negative environmental impact of beef, but none of the flavor.

Maybe you’ve seen our commercials where we slip BOFU(TM) into dishes served to vegetarians, and then tell them what they’ve been eating. Those commercials are not staged! The shock and horror on their faces are real, as is the vomiting. But you’ll notice that none of those herbivorous sissies vomit before they’ve been told, because none of them can tell the difference! Not even the vegans!

Does BOFU(TM) come in different levels of firmness?

Yes! By altering our manufacturing process slightly, we are able to duplicate the texture of any existing tofu product. Right now, BOFU(TM) comes in 4 varieties: silken, soft, medium, and firm. You use these varieties of BOFU(TM) exactly as you would use the different varieties of tofu

Do I need to adjust my recipes in any way when using BOFU(TM) instead of tofu?

No. Simply replace the tofu with an equal quantity of BOFU(TM). We promise you won’t be able to tell the difference.

Jo hyvissä ajoin lauantaina päivällä, kampesi kerhon jäsenet suorituspaikalle. Mukaan oli varattu kunnioitusta herättävä määrä kokolihaa, kuin myös palanpainiketta. Näitä suoritusvälineitä oli jopa siinä määrin, että osa jouduttiin varastoimaan terassille jääkaapin vajaakapasiteetin takia.

Ministerinsalkut rivissä.

Saapuipa paikalle myös tuttu hangaround-jäsen toissakesäisiltä kesäpäiviltä. Liekö mies vihdoin soutanut itsensä takaisin oluenhakureissultaan Virosta.. Jälleen kerran piti kuitenkin todeta pettyneenä eräiden Tamperelaisten ulkojäsenien loistaminen poissaolollaan. Mahtaa olla lihansyöjä hameen alla, kun ei vuosiin saa poistumislupia hallitukselta vaan pitää olla maalaamassa rapunkaidetta, leikkaamassa ruusupensasta tai muuta turhanpäiväistä paskaa juuri kokoontumisten aikaan. Järkyttävää.

Prospect-jäsen lähettää nootin nuiville “hallituksille”.

Mr. Riuska oli liikuttuneena juhlapäivästä, leiponut tiimille juhlapäivän kunniaksia kakun. Tarkempi resepti pysyköön salaisuutena, mutta todettakoon että maistuvaa oli. Pääraaka-aineina käytettiin tietysti erilaisia lihajalosteita ja koristeluun kermajuustoa. Kaikki tämä nautittiin hyvällä halulla ja myöntyvästi hymähdellen.

syntymäpäiväkakku.

Täytteet kunnossa!

Iltapäivä jatkui eloisasti keskustellen ja huimausaineita nauttien. Jossain vaiheessa mieleen juolahti, että jonkin asteinen aktiivisempi miehistely sopisi tähän saumaan paremmin kuin hyvin. Valtameren läheisyys kirvoitti mieltä ja aktiviteetin päätettiin liittyvän siihen. Mutta koska ISO-A:n jahti oli jo ajettu Aker-Yardsin kuivatelakalle odottelemaan uusia tiikkisiä salonkikalusteita, päätti Riuska noutaa omansa paikalle. Pettymys oli käsinkosketeltava, kun huomattiin kyseessä olevan vasta pienoismalli tulevan kesän vauhtihirmusta. Emme kuitenkaan antaneet tämän häiritä, vaan herättelimme mielenkiintomme muutamalla rohkealla “siivulla”. Kaikki tekniikka on hauskaa ja miehekästä. Tässä ohessa tuli sitten haukuttua verot, feministit ja kasvissyöjät. Kuten yleensä.

Optimaalista ajolinjaa haettiin.

M/S Penetrator ei soveltunut sukellusveneeksi.

Kun vene oli ajettu paskaksi, siirtyi tiimi muutaman sadan metrin päähän Riuskan residenssiin testaamaan herran hifi-kalusteita. Todettiin, että kyllähän ne soi. Saman totesivat myös naapurit. Ainoastaan Carnivorella oli sen verran pelisilmää, että tajusi puhaltaa pelin poikki ja näin suuremmilta rakenteellisilta vaurioilta vältyttiin.

“Time-out”

Mr. ISO-A pohtii tilannetta asiaankuuluvalla vakavuudella.

Hetken hifisteltyä, joukko siirtyi jälleen varsinaiselle suorituspaikalle tahditta marssien. Jokainen oli raahannut mukanaan vähintään teraisen siirtokovalevyn, joten ohjelmassa seurasi ns. tiedostojen tasaus. Kunniamaininta tästä Carlokselle, joka tarjosi muille kunnioitusta herättävän määrän HD-materiaalia. Sisällöstä ei sen enempää..

Tiedostojen tasaaminen on tärkeää ja mielenkiintoa härättävää.

Tiedotojen tasautuessa päätimme siirtyä vielä hetkeksi nauttimaan leppoisasta syysillasta terassille, 75m korkeuteen. Mukaan otettiin tietenkin nautintoaineita, stalkkausvehkeet ja roimasti asennetta. Täällä jatkoimme aina siihen asti, kunnes Carnivore piti ohjeistaa laskeutumaan alas, johtuen haparoivista askeleistaan ja kaiteiden puuttumisesta. Ketään ei kiinnostanut lakaista miestä irti betonilaatoilta maantasalla, vaikka huomattava määrä keskiketterää mieheltä olisikin muille jäänyt. Carnivore vastusti tätä päätöstä tietysti painokkaasti ja päätimme kaikki siirtyä sisätiloihin saunomaan.

Terassikelejä pitelee. Tarkkanäköinen lukija pistää merkille, että maan kaareutuminen on havaittavissa tältä korkeudelta.

Naapurustossa herätti jonkinasteista närää puolialastomat, kylpevät miehet, jotka tasaisin väliajoin valuivat saunasta mereen uimaan ja takaisin. Ongelmaksi muodostui lähinnä massiivinen määrä hiekkaa, joka kulkeutui miesten mukana residenssin pää-aulaan.

Saunomisen jälkeen tiimi valmisti, kukin tavallaan, eirilaisia määriä kokolihaa nälkäänsä. Repertuaariin kuului mm. karitsan sisäfilettä, kuin myös Carloksen valmistamaa lammas-kebabia. Tyytyväisiä katseita aiheutti myös paistetut kokolihamakkarat, jotka käärittiin pekoniin.

Karitsan filettä.

Pikkusuolaista välipalaksi.

Ilta jatkui välittömissä ja hilpeissä tunnelmissa aina pikkutunneille saakka, jolloin päätettiin siirtyä läheiseen ravitsemusliikkeeseen. Pidemmälle ei viitsitty lähteä, koska tiimin sisäänpääsy kauemmaksi ja tasokkaampiin ravitsemusliikkeisiin oli kaikille illan aiheuttamassa laitamyötäisessä kysymysmerkki. Sisään lähiliikkeeseen kuitenkin päästiin ja valtasimme tietysti liikkeen parhaan ja suurimman sohvapöydän, johon koko tiimi mahtui. Miinuspuolena tällä siirtymätaipaleella oli kuitenkin, nimittän Herra ISO-A kirjattiin kadonneeksi kohteessa. Mihin lie hävinnyt matkan aikana. Emme kuitenkaan antaneet tämän suuresti häiritä, sillä ISO-A kyllä olisi suoraryhtisenä ja reippaana nuorena miehenä selvinnyt kotiinsa. Ja jos ei, niin miehellä todettiin olleen tarpeeksi vaatetusta päällänsä selviämään marjapensaissa yhden yön..

Ilta päättyi sinällään kesken, sillä lähistön pöydässä sattui välikohtaus, joka johti kahden siiderimötkyn väliseen kamppailuun. Vaikka jaloina ihmisinä siedämmekin yhtä sun toista, niin emme kuitenkaan ihan mitä vaan. Tämän kamppailun katsominen aiheutti tiimissä eriasteisia inhoreaktioita. Todettiin yhdessä tuumin, ettei tuollaista reilua 180:tä kiloa painivaa naismassaa ole mukava katsella ja siirryimme takaisin Wilsonin residenssiin. Iltapalana nautimme kevyesti lammas-kebabia, joka erityisesti ilahdutti Wilsonia.

Karvaranne työn touhussa.

Aamuun herättiin perinteisissä tunnelmissa ja alettiin summata juhlien saldoa. Varsinaista collateral damagea ei tullut, ellei lasketa mukaan Riuskan paskaksi ajettua venettä, kolossaalista mustelmaa Carnivoren jalassa ja Kargin nirhaumia jotka hän sai sukellettuaan kiveen uimarannalla.. Yksi todettiin toiminnassa kadonneeksi. Aikaisemmista suunnitelmista luovuttiin, emmekä tehneet perunatykki-iskua BB-talolle. Tämä siksi, että katsoimme oman asiamme vaativan kaiken huomiomme ja juhlistimme mielummin sitä. Mikä oli tarkoituskin.

Kuten jo on tavaksi muodostunut, päätti seuran ydinryhmä kokoontua jälleen jo perinteiseksi muodostuneille kesäpäiville miehiseen elostelutapahtumaan, nimettomälle rannalle, nimettömälle paikkakunnalle, jossain Etelä-Suomessa. Tällä kertaa joukko oli laajentunut useammalla uudella suoraryhtisellä jäsenellä, jotka otettiin empimättä mukaan, koska wanha ydinryhmä ei näemmä saanut poistumislupia kitiseviltä ämmiltään.

Tänä vuonna homma venyi koko pitkän viikonlopun mittaiseksi, sillä ohjelmaa oltiin kehitelty koko kevätgrillauskausi. Jo pitkään muhinut idea perunatykin rakentamisesta “viihdekäyttöön” oli kypsynyt siihen pisteeseen, että oli tullut aika toteuttaa se. Lisäksi tykillä voitaisiin kätevästi torjua eriasteisia välittömiä uhkia, kuten satunnaisia retkeilijöitä.

Rakennusohjeet

Lisämausteeksi ja perunatykin lotkausten välipalaksi tiimi oli päättänyt rakentaa muutaman “Improvised Explosive Devicen, IED”, mutta koska Kargin panostajan paperit oli käynyt virkavalta hakemassa parempaan talteen, (ei siitä tässä enempää) jouduttiin turvautumaan todelliseen improvisointiin. Koska perunatykki oli jo valittu #1 välineeksi jolla ampua projektiileja, eikä tiimillä ollut tarkoitus aiheuttaa maksimaalista tuhoa mossautuksilla, valittiin vaikuttavaksi aineeksi hiilihappojää ja vesi. (a.k.a kuivajää)

Tiimi lähti suunnistamaan kohti suorituspaikkaa Hämeestä ja “rannikolta” hyvissä ajoin perjantai-iltapäivänä. Tämä tehtiin tietäen, että viimeistään klo 15:00 _kaikki_ tiet ovat tukossa persenaamoja, eläkeläisiä ja karavaanareita. Sanomattakin on selvää, että ajankohta oli liian myöhäinen.. Tiet olivat kuin olivatkin tähän aikaan tukossa micrakuskeja, suu-auki ajajia ja kioskin hinaajia.

Hämeestä lähtenyt puoliryhmä saapui ensin paikalle. Toiselta puoliryhmältä venähti hieman pitempään, koska matkalla piti juontaa mukaan nelisenkymmentä kiloa a-tarvikkeita perunatykkiä varten, sekä lainata miehistönkuljetusajoneuvo johon kaikki varusteet mahtuivat. Kun koko tiimi oli saapunut paikalle, toivoteltiin hevon vittuun koko Suomen tieverkko, sekä Corolla-karavaanarit, eläkeläiset ja venäläiset rekkakuskit. Kuten yleensä.

A-tarvikkeiden lastausta miehistönkuljettimeen.

Heti perille saavuttuamme selvisi, että jo edelliseltä kesältä tuttu, häviäjän näköinen rantarosvo oli onnistunut hankkimaan uuden rautaportin vanhan ja eroosion kuluttaman portin tilalle. Tätä porttia ei Wilson saisi “nojattua auki” edes kolmitähtisen voimalla. Onneksi tiimillä on kytköksiä erilaisiin tiedusteluelimiin ja etukäteen tilatuista korkearesoluutioisista satelliittikuvista portin rakenne oli käynyt ilmi. Autoilla ei olisi tänä vuonna menemistä suorituspaikalle. Tähän varautuen tiimi oli varannut matkaan perinteisiä suomalaisia maastokuljetusvälineitä. Armeijan Nasuihin oli myös optio päällä, mutta ne olivat kiinni muualla juuri sillon.

Tavaroita purettaessa toisen puoliryhmän miehistönkuljetusajoneuvosta paljastui massiivinen vesivahinko. 20l. vettä oli paennut kanisterista ja lurahtanut “jonnekin” ajoneuvon välipohjaan. Koska Mr. Riuska oli vastuussa ajoneuvosta, jäi vesivahingon selvittäminen hänen vastuulleen. Muu tiimi keskittyi lähinnä naureskeluun ja oluen juontiin. Mr. Riuska ei ollut sinänsä pahoillaan laina-ajoneuvon puolesta, vaan siitä, että hänen varta vasten varaamansa pallienhuljutteluvesi oli nyt poissa. (vettähän ei kukaan muu tiimin jäsenistä tälle reissulle ollut varannut mukaan, eikä aikonut käyttää)

Riuska kuivattelee tyhjennettyä miehistönkuljetinta.

Mr. Riuskan ratkaisu tähän lähes kosmiseen vesivahinkoon oli tuuletella ajoneuvoa viitisen minuuttia. Tällä aikaa hän otti rauhalliseen tahtiin siivuja kolmen tähden jaloviinapullosta. Kun vahinko oli näin hoidettu pois päiväjärjestyksestä, oli aika lastata maastokuljettimet.

Maastokuljettimet olivat täyteen ahdettuja.

Kun varusteet oli saatu kuljetettua suorituspaikalle oli vuorossa perinteinen basecampin pystytys. Tiimillä oli jo kollektiivisesti useamman vuoden kokemus, mitä voi seurata siitä jos campin pystytys jätetään liian myöhään iltaan. Aivan liian monta lihansyöjää on viettänyt huonosti nukuttuja öitä rantahietikolla ja katajapuskissa. Päätimme olla tällä(kin) kertaa viisaampia ja hoitaa asian alta pois.

Basecampin pystytystä

Tämän jälkeen olikin vuorossa normaalit iltatoimet, eli lihan syöntiä ja alkoholin nauttimista. Myös perunatykkiä alettiin totutella sen teoreettiseen maksimitulinopeuteen (8ls/min). Kalustolaukaukset oli suoritettu jo aiemmin Mr. Carnivoren toimesta. Näissä testeissä perunatykki oli todettu kenttäkelpoiseksi. Mikäli tykki suoriutuisi kunnialla tiimin siihen kohdistamista viikonlopun kestävistä kattavammista testeistä, se voitaisiin hyväksyä seuraavaa iskua varten, jota tiimi on suunnitellut jo pitkään. Tarkoituksena olisi hankkia joku tiimin jäsenistä BB-talon välittömään läheisyyteen ja ampua homo-perttiä perunalla roikkulaukaus naamaan…

Perunanpoistin.

Jäsen ampuu kasviksia sinne minne ne kuuluu. + 400m.

Oheistoimintana Mr. Riuska ja uusi jäsen Mr. ISO-A:n alkoivat valmistella ensimmäistä IED:tä mossautuskuntoon. Herrat päättivät pakata IED:n paineenkestävään juomapakkaukseen. Testimossautuksen perusteella rakenne osoittautui erittäin toimivaksi ja tiimi hyväksyi sen ilman vastalauseita. Kajahdus oli erittäin voimakas ja niinpä tiimi jäikin odottamaan jo ennestään kärkkääksi tunnetun LAPD:n ilmestymistä paikalle.

IED:n lataaminen.

Koska paikalle ei singahtanut sen enempää LAPD:n karhu-ryhmä kuin strandrövarekaan, (liekö jälkimmäinen mennyt affenanmaalle tapaamaan sisäsiittoisia sukulaisiaan?) päätettiin tästä ja huimausaineista rohkaistuneena jatkaa elostelua, jos mahdollista, entistäkin enemmän takki auki.

Loppu-ilta kului pääosin leppoisissa merkeissä. Mitä nyt Mr. Riuskalle ja Wilsonille tuli perustavaa laatua olevaa erimielisyyttä grillin sytyttämisestä. Kiista ratkesi siihen, kun Wilson ehdotti, että: “Laitetaan rasvaa nahkaan ja aletaan painimaan”. Erimielisyydet loppuivat siihen. Grillikin tuli sytytettyä. Kun kaikki olivat saaneet syötyä lisää lihaa, tunnelmakin keveni. Myös verot, feministit ja vegaanit muistettiin haukkua. Kuten yleensä.

Huikopalaa.

2. PÄIVÄ

Toiseen päivään herättiin eriasteisen kohmelon merkeissä. Jokainen suoritti kohmelon pois hankkimiseksi omia rituaalejaan. Suosituimmaksi metodiksi nousi tänä vuonna keskiketterän ja jallukahvin juonti. Ainoastaan innokas uusi jäsen Mr. ISO-A tuntui olevan kuoleman kielissä omassa residenssissään. Tähänkin tilaan auttoi syodaanlihaa.com:issa jo perinteeksi muodostunut kossu-suppilo-väkisin-kuositus. Vartissa kaveri oli takaisin elävien kirjoissa. Pian tämän jälkeen tuulen alapuolelta alkoi kuulua epäilyttävää möykkää. Mr. Riuskan kupoliteltta heilui kuin hirmumyrsky Katrinan pyörityksessä.

Tiimi oli järkyttynyt…

Syy tähän selvisi pian. Mr. Riuskan teltan seinän läpi kaivautui puukon avustuksella läpi valkoiseen ABC-pukuun sonnustautunut hahmo, joka valitteli että vatsa ei ole oikein kunnossa… Mr. Riuska oli ollut solidaarinen ja pukeutunut suojavarusteisiin “vahingon” varalta. Onneksi mitään vakavampaa ei päässyt tapahtumaan. Tiimi oli tälläkin kertaa neuvokas ja käytti Mr. Riuskan kuositukseen samoja perusvälineitä kuin Mr. ISO-A:n tapauksessa. Tosin suppilosta ei tungettu alas väkijuomaa vaan hiiltä. Nelisen jäsentä tarvittiin pitämään Mr. Riuska aloillaan.

Vähimmäisvaruste, ABC-puku josta viestirykmentissä (tai missä tahansa rykmentissä) ollaan kateellisia.

Tämän harmillisen välikohtauksen, suojapuvun, teltan ja vaatteiden polttamisen jälkeen Mr. Riuska olikin taas jo operationaalisessa kunnossa. Tiimin muut jäsenet toki pitivät häneen kunnioittavan välimatkan.

Näiden aamutoimien jälkeen tiimi päätti siirtyä rannalle chillailemaan, niin kuin Espoossa sanovat. Onpa joku sanonut tämän tyyppistä ajanviettoa jopa pousailuksi. Tämä käsitti kaikkien tuntemaa leppoisaa rantalekostelua 3km pitkällä hiekkarannalla. Luonnollisesti, kuten emme edelliselläkään kerroilla, alentuneet makoilemaan jossain rantahiekassa tai naurettavien pyyhkeiden päällä, vaan jokainen oli varustautunut asianmukaisilla makuupaikoilla ja retkisohvilla.

Chillailua.

pousailua.

Eipä aikaakaan kun kuuma kesäpäivä oli haihduttanut tiimin nauttimat nesteet ilmäkehään ja levottomuus iski. Tähän saumaan Wilson nouti pakasta vedetyn “ministerinsalkun” basecampistä ja pelkästään tämä näky sai osan tiimin singahtamaan paikalle juoksujalkaa.

Singahdus [tm]

Janoisena kaverina Mr. ISo-A nautti nämä tasapainottavat juomat hiukan liian nopeasti ja väsähti. Järjestipä hän pienen “brockeback-momentin”, ennenkuin joku tiimin jäsenistä ehti hätiin. Tämä kuitenkin ikuistetiin..

Brockeback beach [tm]

ISO-A saatiin normisetin, eli suppilon ja jäykän avulla takaisin tolkkuihinsa ja määrättiin peittämään itsensä.
ISO-A masentui tästä tylytyksestä sen verran, että alkoi kietoa huimausaineita enempi tosissaan. Tulokset ovat historiaa..

Housut vaihtuivat, asenne ei.

Tässä välissä tiimi teki inventaarion ja totesi, että riistaliha oli syöty loppuun edellisenä iltana. Wilson reippaana nuorukaisena päätti pinkaista tiimille grillattavaksi maukkaan vesilinnun.

Wilson kirmaa riistan perässä nuoren pojan innolla.

Mr. Riuska katselee tyytyväisenä ja myhäilee metsästyksen onnistumista.

Carlos sai riistan palanpainikkeeksi kelpo saaliin tavallisella rapumerralla.

Kun riista oli höyhennetty ja suolistettu, tiimi päätti siirtyä takaisin basecampiin grillailemaan. Tiimin jäsen ISO-A tykästyi sen verran suppilosta kaadettuun jäykkään, että riisti sen Carlokselta ja vetäytyi syrjemmälle nauttimaan ryöstönsä hedelmistä. Ei kuitenkan mennyt aikaakaan kun:

Suoraryhtisen ISO-A:n tavanomainen asento kokoontumisessa.

Wilson valmiina erottelemaan lihat luista.

Riistan paistoa varten tarvitsimme tietysti nuotion. Pieni liekin tynkä oli jo aluillaan, mutta koska olimme svekomaanien sydänmailla, päätimme tekaista, rantarosvoperinteitä mukaillen, pienet kynsitulet. Ja kyllä! Alle 15 minuutissa oli tankkeri ja tuntematon määrä pienveneitä karilla. Kenellekään ei jäänyt epäselväksi mistä nämä strandrövaret ovat ammentaneet omaisuutensa jo sukupolvien ajan. Helppoa.

Riittäneekö lämmöt? Kynsitulet [tm]

Aterioinnin voimistamina päätimme ikuistaa ryhmämme kynsitulien loisteessa.

Ydintiimi. Poissa: Carlos.

3. Päivä

Seuraavana aamuna herätys oli karuhko. Tänä aamuna tasoittavat eivät tulleet kyseeseen, koska piti siirtyä ajoneuvoilla takaisin vaikinaisiin residensseihin. Kunhan kieli oli saatu irrotettua kitalaesta ja isännät hilanneet itsensä aamutulille, oli aika summata viikonlopun tapahtumat. Tiimi totesi, että kaikki oli saavutettu, mikä oli ollut agendassakin. Erityismaininta annettiin Kargille, joka oli tällä kertaa onnistunut olemaan telomatta itseään sairaalakuntoon tai muuten tikattavaksi. Tiimi hymisi myöntyvästi hämmästyneenä palkintoa jaettaessa.

Kaiken kaikkiaan.. Tämän tyyppinen eränkäynti on suomalaiselle miehelle viimeisiä retriittejä tavata lajitovereitaan alkuperäisessä ympäristössä. Ydintiimi ihmettelee niitä niin sanottuja jäseniä, jotka eivät vieläkään saaneet itseänsä hilattua paikalle. Onneksi ydintiimi on saanut uusia innokkaita jäseniä mukaan toimintaan, jotka ovat ottaneet asiamme omakseen. Asiamme on iloinen ja avoin.

Syodaanlihaa.com:in admin ottaa sähköpostilla vastaan mielellään uusia jäsenhakemuksia. Jäsenhakemuksen hyväksyminen ei ole automaatio. Sitä varten vaaditaan pääasiassa oikeaa asennetta, (kuten Mr. ISO-A:lla ja Mr. Riuskalla) sekä kohtuullista kykyä upottaa isoja määriä kokolihaa määrätyssä ajassa. Emme kaipaa pikkusormi pystyssä, ranteet kulmassa pelleileviä spedejä.

Ja lisää todisteita:

Todistusaineistoa tässä

Edellisessä kesätapahtumassa mukana olleet RC-vehjekset osoittautuivat mukavaksi, joskin varsin kalliiksi ajanvietteeksi. Ne kun eivät tunnu pysyvän lapasessa jos ohjastaja on vähänkin enemmän vihneessä. Ja mehän olimme… Niinpä päätimme yhteistuumin, että seuraavalla kerralla emme niitä matkaan ota. Jotain muuta oli siis keksittävä.

Varsinkin Wilsonin ja Carnivoren haaveena on ollut jo jonkin aikaa värkätä perunatykki, jotta nämä yököttävät vihannekset saataisiin poistettua näppärästi riittävän kauas nenän alta haisemasta. Tuumasta toimeen siis.

Tarvikkeet:

- 50mm suora viemäriputken pätkä ja sekalaisia ’supistuksia’ ja muita käikäleitä
- pietsoelementti, kaasugrillin sytyttämiseen tarkoitettu toimii hienosti
- ajoainetta, liekinkuva spraypullon kyljessä on minimivaatimus
- sikaflexiä ja muutama ruuvi

Tykin osien hankkiminen oli melko yksioikoinen prosessi. Kävimme Wilsonin kanssa Bauhausissa pyöriskelemässä tovin ja ihmettelemässä, että mikä palikka sopii minkäkin kanssa yhteen. Loppujen lopuksi alla olevan kuvan näköisiä osia tarttui mukaan. Hinnaksi taisi jäädä jotain alle 20€.

Seuraavaksi oli vuorossa tykin kasaaminen. Erilaisista liimoista ja niiden käyttökelpoisuudesta tähän nimenomaiseen tarkoitukseen voisi vääntää kättä varmaan pienen ikuisuuden, mutta meille asian ratkaisi eräs hang-around jäsen joka iski ilmaiseksi purkin sikaflexiä käteen ja totesi, että ‘tuosta’. Sillä siis.

Pietson asennus oli seuraavaksi ohjelmassa. Nakkasin pietson mukana tulleet piuhat ja elektrodikärjet huit helvettiin ja juotin isosta paperiliittimestä sopivan soiron kiinni pietson “runkoon”, että asennuksesta tulisi elegantimpi ja toimintavarmempi. Huollon ja kärkivälin säätämisen kannalta pietso oli kätevin asentaa viemäriputken T-kappaleen (puhdistusputki virallisesti) korkkiin alla olevien kuvien mukaisesti.

Tykin osien liimaaminen toisiinsa ei ihmeellisiä seremonioita, eikä käden taitoja vaatinut. Perkeleesti sikaflexiä väliin ja raivolla puristaen osat kiinni toisiinsa. Tykin ‘päätytulppaa’ tuli vahvisteltua parilla MDF-levystä sahatulla soirolla, koska se näytti epäilyttävän ohuelta. Päätytulpan ja MDF-levyn väliin tuli myös töötättyä sikaflexiä ‘riittävästi’.

Tällainen siitä sitten tuli:

50mm putkesta piti sahata liitososa pois ja teroittaa putken pää, jotta peruna on helpompi ladata tykkiin. Siinä se. Vetelin vielä 4 ruuvia per jokainen liitos varmuuden välttämiseksi ja vahvistelin kuumaliimalla pietson kiinnityksen, ettei se ala räkimään paineita ilkeästi käteen kierteiden välistä.

Tekniset tiedot:

kaliiberi: 50mm
a-tarvike: peruna
käyttövoima: tulenarka aerosoli
pituus: 1432mm
palotila: 110 x 300mm (approx.)
kantama: n. 200m (kalustolaukausten perusteella)

Lisäksi tarvitaan:

- latasin, mopinvarsi käy hienosti
- perunaa
- ajoainetta, hiuslakka käy hyvin
- nopeat jalat ja/tai tukku hyviä selityksiä siltä varalta että tällä vehkeellä ammuskelusta ns. narahtaa

Plussat:

- hillittömän hauska
- käytännössä ilmainen rakentaa/operoida

Miinukset:

- alhainen tulinopeus
- suurehko koko
- laiton
- vaarallinen (älä rakenna / käytä tällaista, siis oikeasti, älä)

Tämä on postattu tänne lähinnä ‘proof of concept’ tyyppisenä projektina. Meitä kiinnosti voiko tällaisen (toimivan) vehkeen rakentaa, vai onko kaikki pelkkää youtube-hypetystä. Näköjään voi..

-Carnivore